Syksyiseen kollaasiini lähti Macan kynästä mukava tarina jonka hänen luvallaan  julkaisen tässä. Kiitos Maca, ilahdun kovasti! Siis näin on että....



"Kyllähän minä ensin hämmästyin suunnattomasti, kun laskeuduin portaita alas. Ympärillä vain puita. Metsä oli märkä sateen jälkeen. Ruoho kuivanut keltaiseksi, mutta sammaleet hehkuivat kirkkaan vihreinä. Utu leijaili kaiken yllä. Olin tullut taikametsään. Hiljaisuus, salaperäisyys, kaikki odottivat jotain. - Minuako kaikki odottivat? Enhän minä mikään haltijakummi ole, mutta kyllähän minä voin pyytää lumen haltijaa heittämään valkoisen hunnun metsän ylle."

Tämä pikku kertomus on niin viehättävä että sen inspiroimana lupaan lähteä kameran kanssa samaiseen taikametsään toistekin, jos vaikka kohtaisin jälleen tuon mummelin, lumihuntua kietomassa? Pitää olla kärsivällinen ja kuulostella tarkoin...