No mutta voihan, ihan niinkuin olisimme tavanneet tämän ystävällisen tuntuisen muorin jossakin, syksyn aikana? Liekö ollut samainen haltijatar joka laskeutui taivaanportaita alas metsään, muistanet jos kävit kurkaamassa sivullani.

Hän esiintyy vain meille harvoille, aina eri hahmossa ja luullen ettemme tunne. Nyt hänellä on kaikkein kiireisin aika vuodesta kun joulu tulla jollottaa kovaa vauhtia. Lattialankut on kuurattava ja kynttilät valetaan huomenissa heti kun kalpea talviaurinko näyttäytyy tuvan ikkunasta ja päreet poksuvat tulisijassa. Ikkunat pitää kiiruusti eristää valkosammaleella jota muori viimeksi tavatessamme oli keräämässä metsästä, risujen ja päreiden kanssa. Ja sitten voisi hiljaa leijailla lunta maahan edes hiukkasen, velimieskin kun on tulossa käymään pitkästä aikaa kaukaa etelästä.